Sain hankittua prototyyppinä taipaleensa aloittaneen 220 kaivurin sähköisellä esiohjauksella.
Laite oli rakennettu 2003 rungolle vuonna 2006. Sylinterit ja letkutus oli lähes vakion kaltainen. Merkittävimmät erot olivat normaalia paksummat letkut sylinterien avautumispuolella ja ylimääräinen paineventtiili pääpuomin sylinterissä.
Ohjaus oli toteutettu italialaisen Walvoilin järjestelmällä, jossa sähköisten joystickien X-Y liike välitetään kahdella jännitevektorilla ohjauslaatikkoon, joka muuttaa liikkeet säätövirtausventtiileiden ohjauksiksi.
Värväsin pahaa-aavistamattoman tuttavani parin tunnin talkoisiin ja jo alle viikon työtunneilla oli värkkiin saatu pari pikku muutosta. Siirsimme ohjausyksikön letkuineen tuoreempaan runkoon ja samalla yksikköä sovitettiin siten että alkuperäinen alatukirauta toimii. Protossa oli myös hydrauliset tukijalat, tarkoitus on virittää vielä lisäohjausta niin että jalat ja tukirauta saadaan toimimaan käytettävissä olevillä lohkoilla, joita on yhteensä kuusi.
Johdotus koneen ja kaivurin välille uusittiin ja siihen katselin aluksi vedenpitäviä liittimiä, mutta useimmat niistä vaativat omia erikoistyökaluja kytkentään ja lopulta tein liitännät 7 ja 13 napaisilla perävaunurasioilla. Kaapelien kytkentärasia mahtui melko mukavasti ohjauspyörän alle vasemmalle puolelle ja rasiat ruuvasin oven pieleen vasempaan kylkeen.
Ohjausyksiköstä uupui yksi probe venttiili ja sain maahantuojalta, Polartek Oy:ltä hankittua uuden ja hommasin samalla yhden varalle. Sain nimittäin menovinkin että probet ovat herkkiä nopean ulkoisen jäähtymisen aiheuttamille vaurioille, eli kun kuuma sähköventtiili saa osakseen vettä tai lunta, sen kelan lanka katkeaa ja venttiili on entinen. Sähköpöytä tarvitsee aavistuksen hydraulipöytää kovempia kierroksia toimiakseen. Liikkeet muuttuvat jouheviksi noin kolmanneskaasulla.
Tikkujen ohjauksiin meni koko 13 pinninen rasia ja 7 pinninen jäi jännitteille. Kytkin 7 pinnisen rasian siten, että siitä saa kaivurin lisäksi syötöt lumilingon tötterön käännölle ja perävaunun perusvaloille. Käännön ohjaus on tehty releen perässä olevan sähkölasien ohjauskytkimen avulla ja IHKsta löytyi kytkimiä, jotka sopivat suoraan ohjaamon paneeliin. Asensin ohjauskytkimen vilkkujen merkkivalojen tilalle yläpaneeliin.
Tikut kiinnittyvät istuimen eteen tuulettimen ritilän päälle asennettuun tukirautaan, josta ne saa tarvittaessa pois. Tunnelma ohjaamossa on tiivis, mutta kaivurin käytettävyys parani reilusti, kun venttiilipöytää ei tarvitse enää liikutella ja myös istuimen selkänojaa voi käyttää kaivuun yhteydessä. Toistaiseksi laitteella on tullut jäätilanteen takia lähinnä kuivaharjoiteltua, keväämmällä palajan koeajoraportin muodossa.
Laite oli rakennettu 2003 rungolle vuonna 2006. Sylinterit ja letkutus oli lähes vakion kaltainen. Merkittävimmät erot olivat normaalia paksummat letkut sylinterien avautumispuolella ja ylimääräinen paineventtiili pääpuomin sylinterissä.
Ohjaus oli toteutettu italialaisen Walvoilin järjestelmällä, jossa sähköisten joystickien X-Y liike välitetään kahdella jännitevektorilla ohjauslaatikkoon, joka muuttaa liikkeet säätövirtausventtiileiden ohjauksiksi.
Värväsin pahaa-aavistamattoman tuttavani parin tunnin talkoisiin ja jo alle viikon työtunneilla oli värkkiin saatu pari pikku muutosta. Siirsimme ohjausyksikön letkuineen tuoreempaan runkoon ja samalla yksikköä sovitettiin siten että alkuperäinen alatukirauta toimii. Protossa oli myös hydrauliset tukijalat, tarkoitus on virittää vielä lisäohjausta niin että jalat ja tukirauta saadaan toimimaan käytettävissä olevillä lohkoilla, joita on yhteensä kuusi.
Johdotus koneen ja kaivurin välille uusittiin ja siihen katselin aluksi vedenpitäviä liittimiä, mutta useimmat niistä vaativat omia erikoistyökaluja kytkentään ja lopulta tein liitännät 7 ja 13 napaisilla perävaunurasioilla. Kaapelien kytkentärasia mahtui melko mukavasti ohjauspyörän alle vasemmalle puolelle ja rasiat ruuvasin oven pieleen vasempaan kylkeen.
Ohjausyksiköstä uupui yksi probe venttiili ja sain maahantuojalta, Polartek Oy:ltä hankittua uuden ja hommasin samalla yhden varalle. Sain nimittäin menovinkin että probet ovat herkkiä nopean ulkoisen jäähtymisen aiheuttamille vaurioille, eli kun kuuma sähköventtiili saa osakseen vettä tai lunta, sen kelan lanka katkeaa ja venttiili on entinen. Sähköpöytä tarvitsee aavistuksen hydraulipöytää kovempia kierroksia toimiakseen. Liikkeet muuttuvat jouheviksi noin kolmanneskaasulla.
Tikkujen ohjauksiin meni koko 13 pinninen rasia ja 7 pinninen jäi jännitteille. Kytkin 7 pinnisen rasian siten, että siitä saa kaivurin lisäksi syötöt lumilingon tötterön käännölle ja perävaunun perusvaloille. Käännön ohjaus on tehty releen perässä olevan sähkölasien ohjauskytkimen avulla ja IHKsta löytyi kytkimiä, jotka sopivat suoraan ohjaamon paneeliin. Asensin ohjauskytkimen vilkkujen merkkivalojen tilalle yläpaneeliin.
Tikut kiinnittyvät istuimen eteen tuulettimen ritilän päälle asennettuun tukirautaan, josta ne saa tarvittaessa pois. Tunnelma ohjaamossa on tiivis, mutta kaivurin käytettävyys parani reilusti, kun venttiilipöytää ei tarvitse enää liikutella ja myös istuimen selkänojaa voi käyttää kaivuun yhteydessä. Toistaiseksi laitteella on tullut jäätilanteen takia lähinnä kuivaharjoiteltua, keväämmällä palajan koeajoraportin muodossa.