Kaivurit ja kanto | AvantClub - Keskustelupalsta

EeroA

Jäsen
Keskustelun aloittaja
23.10.2008
43
0
6
Forssa
Heipä hei!


Kertokaapa kokemuksia kantojen kaivamisesta Avantilla ja isommilla (205/210/220/250) lusikoilla. Itselläni on minikaivuri, jolla kyllä saa väsyttämällä - eli juuri kerrallaan poikki - kohtuullisen kokoisen kannon ylös, mutta aikaa kuluu hervottomasti. Eipä siinä, hauskaa hommaahan tuo rykiminen on, mutta emäntä alkaa epäillä onko touhussa mitään järkeä.. :roll:

Ja mikähän mahtaa olla kauhan leveyden vaikutus tuohon toimintaan? Oma logiikka kertoo, että kapeammalla kauhalla saisi enemmän momenttia juuristoon, olisiko näin? Itselläni minikaivurissa siis 400-millinen lapio. Kivet kyllä nousevat mukavasti..
 
Hyvä EeroA

Olen kaivellut vuosina 2005 - 2008 vanhoja ikikuusien ja -koivujen kantoja kiinteistöltämme n. 20 kpl parilla Avant-yhdistelmällä (216 + kaivuri 150 että 528 + kaivuri 205). Pakko todeta, että kumpanenkin on vaatimaton ja vähän lapsellinen moisiin hommiin. Kummallakin nostin paineet niin ylös kuin moottorin momentti antaa perää mutta silloin vain itse kone nousee ilmaan ja ikikantojen juuren vain menettivät korkeintaan kuoret. 150 kaivurin rakenteet repesivät useammista kohteista ja hitsauspuikkoja kului. Jos kannot on pakko poistaa on paljon nopeampaa ja halvempaa ottaa paikalle kaverin muutaman tonnin painava mehumaija...

Alkukesästä kokeilin jotain uutta - vuokrasin Avant kantoporan. Ainakin 528'n kanssa se osoittautui todella älykkääksi työlaitteeksi. Halkaisijaltaan noin metrin tuore koivukanto, sahattuna n. 30 cm korkeudelta, "poistui" maan pinnan alle runsaan puolen tunnin poraamisella eikä pihaniitylle jäänyt kuin pieniä lastuja. Lastut juhannuskokkoon, reikään multaa ja nurmikon siemenet päälle - avot. Kerrassaan fiksu vehje, jota voin aidosti suositella (terän toki tulee olla leikkaavassa timmissä).

Kesäterveisin
JJ
 
Olen nyppinyt vähän toistasataa kantoa sekä 205 että 220 kaivurilla ja kokemukset olivat alkuun samantyyppisiä kun jj:llä. Kone heilui ja rytisi, mutta mitään ei tapahtunut. käytössä oli jopa polvisuojat taktiikkaa hioessa :) Sittemmin muutin hiukan menetelmiä ja lähestyin kantoa kolmesta suunnasta. Iso kanto kaipaa ympärilleen noin metrin ympyrän ja saman verran alaspäin, eli pääjuuret esiin ja poikki ja sitten kanto ylös.

Yleisesti ottaen kaivuussa kannattaa harkita taktiikan vaihtoa, mikäli takarenkaiden alla alkaa olla jatkuvasti ilmaa, paras teho saavutetaan kauhan käännön ja puomin samanaikaisella liikkeellä, takttikan opetteluun meni ensimmäinen sata tuntia.

Puulajeilla on kovasti eroja. Koivu on helpoin ja kuusi tulee hyvänä kakkosena. ehdottomasti hankalin puulaji on leppä joka tekee syheröjuurikon alaspäin, siitä ei saa oikein mitään otetta. koneen massalla ei kantoa saa ylos. Kun vääntö loppuu kauhasta, pitää mennä syvemmälle tai pidemmälle pääjuuren perässä. Sivusta seuranneena näin toimitaan myös oikeiden kaivinkoneiden kanssa.

Pitkähampainen kauha on paras ja mitä kapoisempi, sen tarkemmin sen saa juuren ympärille.

kantoporausta tuli kokeiltua d58 maaporan tyyppisellä vehkeellä, mutta ilman lisäpainoja kesti toista tuntia päästä eroon 40 cm koivusta ja silloin jäi tietenkin juuret nostamaan ympäröivää maata. poran paino oli reilusti alle 100 kg ja se oli ilmeisesti suurin syy kuluneeseen aikaan, ei ollut vetoa eikä työntöä.

Jos kantoja on paljon isolla alueella, on iso kaivuri (+16tn) ajallisesti paras, mutta silloin menee pinnat uusiksi. Yksittäisen kannon saa avantilla melko siististi ylös vaikka keskeltä nurmikkoa sen metrin ympyrän kanssa. tosin täyskokoisen puun kanto painaa märkänä satoja kiloja, jolloin lopputuloksen joutuu joskus raahaamaan/pyörittämään pois paikalta, Loppusijoituspaikka kannoille kannattaa miettiä ennen kaivuuta, iso kanto on helposti yli kuutiometrin kokoinen.

205 ja 220 kaivureissa suurin ero on kiinnnitys koneeseen, 205 kanssa osa väännöstä hupenee kaivurin rungon helistämiseen kun 220 kaivurissa on jatkuvasti koko kone vastapinona asennosta riippumatta. 210 kaivurista ei ole kokemusta, eikä muistissa onko kiinnitystä tukevoitettu.
 
Arvoisat kannonkaivajat

Viitaten Maaturistin kommenteihin haluan vain täsmentää aikaisempaa vastaustani EeroA'n kyselyyn seuraavsti:
Vanhojen ikikantojen - joissa päjuuret ovat yli reiden paksuisia - poistaminen Avant kaivureilla on ehkä hauskaa leikkiä mutta tuottavuudesta ei näillä - tässä hommassa leluiksi luokiteltavilla - työlaiteilla voi puhua. Pienen Avant'n kaivurin 150 kauha isolla kääntösylinterillä (ymmärrän, että näitä kaivureita on toimitettu kahdella eri sylinterikoolla) ja hydraulipaineella 250 bar jaksaa murtaa n. 10 cm kuusen juuren. Isommalla Avantilla kaivuri 205 samalla paineella jää hieman vaatimattomaksi (helppo laskea vipusuhteista ja sylinterinhalkaisijasta). Kokeilin myös mallia 210 mutta tuloksena oli vain kääntöketjun jatkuva katkeilu - ilmeisesti kiitos korotetun paineeen. Isojen Avant'n minikaivurien kauhan murtovoima on samaa tasoa mallien 205 ja 210 kanssa - kts. vipugeometria. Avant kaivurit kuuluvat helpon ja pehmeän maan pariin - savi, multa, sora ja moreeni lienee ihan OK. Kova ja kivinen itäisen Suomenlahden ranta on liikaa näille.

Kannon poraus on todellakin fiksu ja ehdottomasti nopein tapa hoitaa nurmikentät tehokkaasti siistiksi ilman merkittäviä vaurioita. Kantoihin tarvitaan kantopora - ei maaporaa (edes kantoterällä). Kantoporia on jo muutamalla Avant laitevuokrausta harjoittavilla yrityksillä tarjolla. Suosittelen.

Miellyttäviä nurmikkoprojekteja EeroA'lle toivottaen
JJ
 
Korjaus ylläolevan:
Mainitessani kaivurin 210 tarkoitan perinteistä 180 astetta kääntyvää mallia 220.
Uudesta kaivurista 210 minulla ei ole kokemusta.
Valitan sählinkiä.
JJ
 
Edellä olevissa onkin ollut puhe vipuvoimista. Sopivalla vipukulmalla varustettu kantokoukku voisi myös olla hyvä vaihtoehto kannon purkamiseen.
Terävällä koukunvarrella voisi katkoa juuria. Isompiin oikeisiin kaivureihin on ainakin rakenneltu koukkuja.
 
Kiitoksia kokemuksista. Harmi kyllä näyttäisi siis siltä, että minikaivuri ei ole juurikaan (pun intended) isompia malleja kehnompi kantohommissa, eli en saanut itselleni perusteluja kaluston päivittämiseen :roll:

Se on varmasti totta, että oikean tekniikan oppiminen on ratkaisevaa, kun kalusto on tämmöistä pillimehukategoriaa. Pienempiä kantoja olen toki ennenkin riuhtonut tuolla irti, mutta tämä isomman (oli muuten leppä) kanssa piti jo oikein miettiä että millä liikkeellä sinne juurakkoon saa eniten voimaa.
 
Hiukan on puhuttu aidasta ja aidan seipäästä. pitää varmaankin paikkansa että laskennallinen murtolujuus kauhan käännöllä on likipitäen sama, mutta mitä sitten?

käytännössä isonkin kannon saa pois kun käyttää kannon juurakkoa itsessään vipuna ts. Tekee aluksi sen, mihin kaivurit soveltuvat ja kaivaa pehmeää maata juuren ympäriltä näkyviin sen metrin verran. siinä kohtaa pitää olla aika iso puu, jos juuri ei vielä mene poikki.

isommista kaivureista on semmoinen hyöty että kannon ympärille saa tehtyä sen r=1m ympyrän 2-3 siirrolla ja että kone pysyy paikoillaan tukijalkojen avulla etenkin 210/220 mallisilla tassuilla. Paikallaan pysyminen on oleellista sen johdosta että voima suuntautuu nosteena ylöspäin eikä koneen liikuttamiseen eteenpäin. Laitan aiheesta havainnollisen kuvasarjan kun seuraava sopivankokoinen kanto sattuu kohdalle.
 
laitanpahan tähän omia kokemuksia minikaivureista.
200 sarjalaisella leppäkantoja kaivaessa puomin vakaaja vääntyi ja
hydrauliprässille tuli töitä. 600 sarjalaisella pasahti kärkipuomista
hitsaukset ja kannonnosto menikin puomin purkuhommiksi :)
näiden kokemusten jälkeen olenkin suhtautunut hieman epäilevästi
minikaivurien käyttötarkoituksiin ja kaivellut vain pehmeää maata.
 
Hei kaikki arvoisat kannonkaivajat

Kuten aikaisemmissa kommenteissani sekä kollegoiden vastineissa tässä juttuketjussa on varmaan tullu jo selvästi esille, Avant kaivurit kuuluvat sellaisiin olosuhteisiin kuin yhtiön omissa web-mainosvideoissa esitellään - eli kaivellaan pehmeää maaperää, jossa kivikova hiesu, suuret kivet ja monisatavuotisten puiden juurakot ovat tuntemattomia.

Meillä olleessa 150-kaivurissa pelkästään takuuvuoden aikan oli yhteensä lähes 20 reklamaatiota, joihin tehdas yritti vastata ottamalla laitteen tehtaalleen yli kuukaudeksi modifikaatioita varten. Paljon parannuksia tehtiin mutta totuus kuitenkin oli, että ei peruslelu pikkuparannuksilla lelusta muuksi muuttunut. Hitsaamista ja puomien oikomista riitti jatkossakin.

Viime vuoden lopulla hankimme uuden 205 kaivurin suoraan tehtaalta. Uunituore laite oli jo monesta kohdasta valmiiksi pintaruosteinen. Noin 50 kaivamistunnin jälkeen härvelissä avattiin ja paikkahitsattiin yksi repeämä ja tällä hetkellä ulomman puomin venttiili jumittaa eikä "anna voimaa" - asiantuntijan mukaan venttiililohko on kuulemma halki. Onneksi on takuu vielä voimassa. Malli 210 oli jo olemassa mutta tehtaan myyjä vakuutti mallin 205 olevan kestävämpi ja luotettavampi.

Meillä kannot poistetaan nykyään nopeasti ja pintoja rikkomatta erinomaisella Avant kantoporalla.

Sekä pieni että iso Avant ovat sen verran fiksuja peruskoneita, että luulisi tehtaan ihan oikeasti keskittyvän kehittämään ammatitason kaivurit sekä isoon että pieneen malliin. Perusideat kiinnityksen (rakenteen täydellinen integrointi) ja sivuttaiskäännön (180 astetta kahdella sylinterillä) suhteen kannattaa prujata esim pienistä Volvon tai CAT'n mehumaijoista. Uskon, että markkinoilla olisi kysyntää tällaisille.

Mukvia elokuisia rapukestejä toivottaen
JJ
 
viikonlopun aikana tuli kaivettua 2 koivun kantoa, halkasialtaan n.25cm. sain kuluu siihen aikaa puoli päivää kun välillä tuli öljyt mäelle venttiilipöydän liitoksista ja viimesen kannon kun sain pois, puomin sylinteri lykkäs tiivisteen ja öljyt pihalle. yhdistelmänä 750 ja 250 kaivuri 400mm kynsikauhalla. vielä olis kantoja muutama jäljellä. mites teillä toi kääntö kun puomissa tuntuu olevan "klappia" todella paljon ketjukäännöstä johtuen. ei voi kovin tarkkaan paikkaan mennä kaivaa kun puomi heiluu puolelta toiselle.
 
Ketjun kiristyspulteissa on kaksi jousiprikkanippua. Niput on laitettu niin, että kuperat puolet on vastakkain. Mutterit tulisi kiristää niin tiukalle, että nippujen välissä oleva rako vielä säilyy. Tästä tulee tarvittava jousto ketjulle.

Ketjusta kannattaa tarkistaa onko päissä olevat jatkopalat lähteneet venymään. Ne yleensä ensin venähtää ja sitten menee poikki. Sen jälkeen puomi karkaa omille teilleen.
 
Hei kannonkaivajat

Kun lukee tätä "Kaivurit ja kanto" sarjaa voi vain todeta, että toivottavasti se Avantin porukka siellä Ylöjärvellä osaisi lukea tarkalla silmällä ja kuunnella herkällä korvalla ja pikkuhiljaa keskittyä nykyisten rimpuloitten sijasta ihan oikean kaivurin suunnitteluun. Ja huom. hyviä ja valmiita toimivia prujuja löytyy.
Kaikissa tämän sarjan kommenteissa tulee esiin kolme keskeistä parannuskohdetta:
1. kaivurien kääntösysteemit ovat aika lapsellisia ja kuuluvat enemmänkin - ihan kuin Avant mainosvideot esittelevät - hiekkalaatikkoleikeihin. Kahdella sylinterillä saa aikaan hallitun ja jämäkän 180 asteen käännön.
2. kaivurien kiinnitys Avant'iin on liian heppoinen - ehkä mallia 220/250 lukuunottamatta. Kaivurin ja itse Avantin on oltava kunnolla "yhtä puuta". Kaivurin tai Avantin tyypistä riippumatta.
3. kaivurien käyttöliittymät ovat kaukana suomalaisesta osaamisesta. Vivut venttiilipesineen heiluvat miten sattuu tai siten venttiilipöytää saa asetella Avantiin kiinni hartiavoimin. Tätä päivää ovat fiksut sähköiset ohjaimet - ja sovitettuna ergonomisesti siten, että lihaksetkin lepäävät.
Eli lyhyesti toive Ylöjärvelle: vanhat mallit 150, 170, 205, 210, 220, 250 suoraan sulattoon ja pikaisesti muuten hienon Avant'n arvoinen kaivurisarja markkinoille.

t. JJ
 
Huh, hyvä etten nähnyt tätä viestiketjua aikaisemmin. Poistin juuri viikonloppuna yhden noin 40cm halkaisijaltaan olleen kuusen kannon ja yhden kolmirunkoisen (halkaisijat noin 30cm) koivun kannon. Työkaluna oli 320S ja 210 kaivuri. Aikaa meni, mutta paikkakin oli paha aivan rakennuksen vieressä. Menetelmänä käytin Maasturin edellä jo kuvaamaa tekniikkaa. Kuusen kantoa oli pakko pilkkoa moottorisahalla, kun sen juuret meni rakennuksen alle. Koivun kannon otin kokonaisena ylös. Se painoi niin paljon, ettei sitä koneella saanut nostettua. Jouduin kaivurilla pyörittelemään sen ylös kuopasta ja hinaamalla raahaamaan pois.

Kaivurin olen omistanut noin vuoden, mutta harrastelijana en sillä tietenkään ole paljoa ennättänyt kaivella. Harrastelijana en myöskään paremmasta tiedä, joten olen kyllä ollut siihen täysin tyytyväinen. Mitään ei ole ainakaan toistaiseksi mennyt rikki (kop,kop). Kaivurin kääntökulma voisi toki olla suurempi, 180 astetta, mutta mulla ainakin toistaiseksi aivan tarpeeksi tarkka ja jämäkkä. Kaivurin kiinnitys koneeseen voisi toki olla tukevampi, mutta silloin se olisi varmasti myös hitaampi vaihtaa. Nyt se on aika näppärä irrottaa ja aina välillä siirrellä kaivettuja maita kauhalla kauemmas. Käyttöliittymä on mielestäni ihan ok. Ergonomia ei varmasti ole paras, mutta toimiva. Kyllä sillä jopa toimistotyöntekijä jaksaa viikonlopun kaivella. Vivut ovat ainakin vielä jämäkät, eivät vaadi mitään voimaa ja ovat helppoja käyttää. Ainoa asia mistä tehdasta voisin koko kaivurissa reklamoida on venttiilipöydän varren lukituksen puuttuminen kun kaivuri ei ole käytössä. Venttiilipöytä nostetaan 210 kaivurissa pystyyn sellaisen tangon nokkaan. Nyt kun menee kaivuria koukkaamaan Avantin puomin päähän kiinni, niin muutaman kerran venttiilipöytä on päässyt kaatumaan ennen aikojaan puomin päälle. Siinä voisi olla jokin pikkanen lukitus, jolla sen saisi varastoasentoon lukittua paikoilleen pystyasentoon.

Mitä tulee sitten fiksuihin sähköisiin säätimiin ja härpäkkeisiin, niin minä en ainakaan niitä kaipaa. Todennäköisesti niillä kaivurin hinta olisi kivunnut jo niin korkealle, että olisi jäänyt ostamatta. Myös huolto ja vikakohteet lisääntyisivät. Yksinkertainen on kaunista. Mielestäni pienempien 150 ja 210 kaivurien paras puoli on juuri niiden hinta. Ne ovat vielä viikoloppuharrastelijan kukkarolla ostettavissa olevia niille, ketkä muuten kaivaisivat perinteisellä lapiolla ja hakulla. Ei kait kukaan ammattilainen niitä edes osta mihinkään oikeaan tuottavaan työhön. Olisi aika hölmöä luulla saavansa viidellä tonnilla parin-kolmen kympin tai kalliimman oikean pienen kaivinkoneen tasoista laitetta. Se on sitten kokonaan toinen juttu, kannattaisiko Ylöjärvellä rakentaa nykyisten mallien rinnalle ammattilaisille kokonaan uusi hipo-kaivuri kaikkine hienouksineen, missä hinnalla ei olis niin nuukaa. Siihen en osaa sanoa mitään.

Puolestani toivoisin, että Ylöjärvellä saataisiin mahdollisimman pian suunniteltua ja valmistettua noihin pikkukaivureihin ojakauha. Täällä olisi yksi ostaja sellaiselle :p

Hyvää kesän alkua ja turvallisia kaivuita kaikille !!
 
Pistin pari kuvaa, kun joskus lupasin ja nyt muistin.

Kohteena on n. 30 cm halkaisijaltaan oleva koivun kanto n. 30 v sitten perustetulla pihalla.

Kaivuu suoritetaan niin että kone siirrellään kohtisuoraan pääjuuria vasten. Siirtoja tarvitaan yleensä 3-4/ "täysikokoinen" kanto.


Etutassuja ja käsijarrua kannattaa käyttää, ne sitovat koneen hyvin paikalleen


Kun pääjuuret on pätkäisty, kannattaa kone siirtää asemiin, jossa saa kauhan kannon alle pyöräyttämistä varten. Puulajista riippuu miten pyöräytys tehdään.

Pyöraytyksen jälkeen kauhotaan irtonaiset mullat kyydistä ja jos kanto on liian painava nostoon, niin pyöritellään se kuopan reunalle kuivumaan ja tarvittaessa viedään esim. nostopuomilla tai kahmarilla pois.


Käytin kuskaamiseen nelitoimikauhaa, joka on kätevä, kun sillä saa roskat pois, täytteen monttuun ja auttavan tasauksen yhdellä vehkeellä.

Tehokasta työaikaa meni noin tunti ja kalenteriaikaa päivä, kun työlaitteen vaihdon välissä piti käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja lämmittää sauna.
 

Liitteet

  • 22052010346.jpg
    22052010346.jpg
    174 KB · Katselut: 4 126
  • 22052010347.jpg
    22052010347.jpg
    167,4 KB · Katselut: 4 211
  • 22052010348.jpg
    22052010348.jpg
    168,4 KB · Katselut: 4 132
  • 22052010349.jpg
    22052010349.jpg
    176,6 KB · Katselut: 4 149
  • 22052010350.jpg
    22052010350.jpg
    123,1 KB · Katselut: 4 180
willez_ sanoi:
vielä olis kantoja muutama jäljellä. mites teillä toi kääntö kun puomissa tuntuu olevan "klappia" todella paljon ketjukäännöstä johtuen. ei voi kovin tarkkaan paikkaan mennä kaivaa kun puomi heiluu puolelta toiselle.


220 kaivurissa on kaksi virtauksensäätöventtiiliä, joista saa passattua nopeudet kohdalleen. Toisesta säädetään kääntö. Omaani viritin niin että tuplapumpulla pystyy käyttämään sujuvasti = kääntelin sivukäännön säätöventtiilin melkein kiinni. Tällöin kaivuri kulkee sivuttain tarkasti, eikä "ohi meni" tuntemuksia tule kovin usein. Liiallisella käännön nopeudella ei kaivurilla osu mihinkään.

Tuplapumpulla ajosta on myös se ilo että voi käyttää konetta pienemmillä kierroksilla, niin että kuitenkin on hyvä tuntuma liikkeisiin. Öljyt tietenkin lämpiävät nopsemmin, mutta se ei ole toistaiseksi harrastekaivajaa haitannut.

Ketjulukkoja saa olla varalla kaivellessa, muuten kaivuu loppuu käännön ketjulukon katkeamiseen.
 
Kevään avantilla rouhaistua kantosatoa viimeisellä matkalla.


Kantokuorman silhuetti peittää taakseen ämmässuon kauniin figuurin


Suurimmat kannot painoivat märkänä useampia satoja kiloja. Lavalle nosto onnistui vasta kuivaamisen jälkeen.


Positiivinen yllätys oli kuorman hävittämisen hinta. HSY pelotteli 16 eur kuorma + 30e tonni hinnalla, mutta ajoin väärästä luukusta ja Hyvinkään Tieluiska Oy otti kuorman murskattavaksi 30 eur hintaan. Käyttänevät kantoja kuorikatteen tjsp. tapaisena peitemurskeena. Kuormassa oli tavaraa takapään asennosta päätellen rapiat pari tonnia.
 

Liitteet

  • 26052010351.jpg
    26052010351.jpg
    416,6 KB · Katselut: 3 393
  • 26052010352.jpg
    26052010352.jpg
    809 KB · Katselut: 3 408
Kun on näitä kantojuttuja lukenut täällä monienkin toimesta ajattelin, että yksi pienehkö omakohtainen projekti lisää ei olisi pahitteeksi.

Potilaana on vanhan omenapuun kanto, jonka halkaisija lienee jotain 12-13 senttiä:


Ja lääke potilaalle on tässä:


Lopputuloksen kaikki tietysti arvaa:


Ja siistimisen jälkeen voidaan lähteä ostamaan uutta omenapuuta:


On tuossa (mini)kaivurin kauhassa mielettömät voimat; juuret paukahtelivat poikki ja multa lensi niin, että olisi saanut olla suojalasit päässä. Kanto nousi maasta noin viidennen koukaisun jälkeen. En nyt aivan varma lukumäärästä ole, kun en varsinaisesti kirjaa pitänyt, mutta ei se kuitenkaan montaa koukaisua vaatinut. Tähän kaikkeen meni noin 20 minuuttia kannon irtojuurien katkaisut, siivoukset, poisviennin ja tasaamisen mukaanlukien. Lapio/kirves yhdistelmällä olisi mennyt helposti puolipäivää ja ehkä pienimuotoista sadattelua ;) Niin ja kunnia kaivamisesta kuuluu 10 vuotiaalle pojalle ja isä vain kuvaili. Ja mikä parasta isä ja poika tekivät yhdessä töitä ja kummallakaan ei tullut edes hiki, kun Avant hoiti käskytettäen homman :)
 

Liitteet

  • Tasattu.jpg
    Tasattu.jpg
    151,6 KB · Katselut: 3 427
  • Kanto.jpg
    Kanto.jpg
    136,9 KB · Katselut: 3 491
  • Lääke.jpg
    Lääke.jpg
    156,9 KB · Katselut: 3 428
  • Potilas.jpg
    Potilas.jpg
    152,4 KB · Katselut: 3 396
  • Tykkään
Reaktiot: mek
Tulipa vietettyä pidennetty viikonloppu mökillä. Sitä edelsi Avant tecnon koulutuspäivä 200-sarjalaisille. Puolet porukasta oli tällaisia kahdeksaakymmentä käyviä harmaapäitä, mutta tiedonjano edelleen kova. Mökille päästyä piti kokeilla 218:n kykyä sorakauhalla nostaa vanhoja kantoja. Kun tekniikan oppi, niin niitähän noukki kuin sieniä sateella. Pitää antaa vain lahota kymmenkunta vuotta ja a vot!
Mökkitien keskipalko sai myös kyytiä yllättävän hyvin tuloksin. Oikean ison kaivurin omistajalta opin, ettei koskaan täyskaasulla. Niinpä pidän kaasuvivun 1/3 asennossa - hieman siis tyhjäkäyntiä suuremmalla, ja hyvin toimii. Oikeaan metsään en vielä ole uskaltautunut ja odottelen takapyöriin painoja á 73 € (huh-huh!). Sekin on käynyt selväksi, että yleispihti eli rehu/risukahmari on pantava hankintalistalle, kunhan tilille kertyy tarvittava summa. Sen jälkeen pitää laittaa jäitä hattuun. Siis ei vielä luistonestoventtiiliä, jota jotkut kurssilaisista kovasti kehuivat.
 
Seuraavalla kerralla mä kaivan ensin juuret ylös ja vasta puun kaaduttua teen siitä kannon. Oli vähän tuskaista saada tolla kirpulla kanto kuopasta kun siin oli varmaan talven hiekoitushiekatkin mukana... Millähän ton sais vielä kärryyn? Pitää varmaan vetää taljalla jollei rehutalikolla jaksa nostaa. Vähä pitää kantoa vielä pienentää, piti alunperin katkaista esteiden takia tuo aika ylhäältä.

omaavant09.jpg
 
Millä sahasit kannon juuret poikki ??

Moottorisahan terä ei kauaa pure kun se saa vähänkin maakosketusta. Puukkosaha on osoittautunut melko päteväksi juurien katkonnassa. Terä ei tykkää pahaa vaikka sen työntäis umpimaahan. Karkea terä puree juuriin ihan kohtuullisesti. Toki sähköä tarttee olla. Mulla on ihan pieni agrikaatti, joka just jaksaa puukkosahalle tehdä virtaa.
 
Timberman sanoi:
Millä sahasit kannon juuret poikki ??

Akk... naisten moottorisahalla (29cc) katkoin noi juuret. Oli terä ja laippa jo muutenkin finaalissa nii annoin palaa vaan. Isompaa saha en oo kehdannu lykätä tonne hiekkaan. Olen puukkosahallakin katkonut juuria, alkaa vaan saha olla tiensä päässä kun sillä on liki parinkymmen puun juuret katkottu (= ennen aikaa Avantin). Eikä ne puukkosahan terätkään halpoja ole, tollanen 10" karkee terä maksaa 4-5e kappale. Kestää 2-3 kantoa korkeintaan. Mutta eipähän tarvi teroitella. Pitäis taas hakee uus 30e puukkosaha.
Noita reidenvahvuisia ja paksumpia juuria sahaa mieluummin moottorisahalla, pienemmät menee puukkosahalla vaikka terä oiskin pitkä.
Pitäis hommata seuraava puukkosaha sellainen, jossa ois työkaluitta teränvaihto. Pitäis aina jaksaa vaihtaa lyhyempi terä kun on pieni juuri. Menee noi pitkien terien kärjet äkkiä piloille kun sahaa maata vaan.

Toi kuvan kanto oli kevällä kaadettu, eli tuore. Kyllä siinä riitti veistämistä... Tänään tuli taas kiskottua yksi tuore ja iso kuusenkanto ylös :D

Joskus vielä laitan rälläkän kovametalliterällä Avantin nokkaan ja katkon sillä juuret...
 
Tuli kokeiltua ahtaassa paikassa puunkaatoa ja kannon irroitusta. Rakennuksen pääty ja muita puita jotka piti jättää pystyyn. Muistin Netissä katsoneeni Kaverin touhua joka Zetor 25 A´lla
veti puita nurin ja kannot irtos siinä samalla. 220 sellä vedin n.28 cm koivun nurin, vävymies puuhun viemään liinaa, noin 5 m korkeuteen, pitutta liinalla 30 m. sitku solmut rupes pitämään
niin puu tuli kiltisti kumoon ja kanto mukana kylelleen.

Hyvä konsti.

T.kaik
 

Uusimmat keskustelut